Antti Pekkarinen

Leiritunnelmia 4: Pascal Guillemin Helsingissä 25.-27.1.2019

Turvallista shihonagea

Taas leirillä 😊. Tällä kertaa vuorossa oli Pascalin leiri Finn-Aikissa. Heti perjantain treenistä lähtien vauhtia oli kunnolla ja olisin jopa toivonut hieman pidempiä tekniikoiden näyttöjä. Toisaalta Pascal kuitenkin rytmitti leirin kaikki treenit hyvin, joten treenata jaksoi ja keskittyminenkin pysyi ihan hyvin yllä. Vauhdista huolimatta treenit pysyivät myös turvallisina.

Itseasiassa täytyy todeta, että shihonagen opettamisen suhteen Pascalilla on selvästi Brunoa parempi ote. Teimme erästä suoraa shihonage sovellusta (sen tapailua löytyy myös videolta), joka pahimmillaan tulee todella tiukkana kyynärpäähän. Pascal kuitenkin korosti, ettei ole tarkoitus vääntää kättä, vaan mennä nagena alas niin, että paine kyynärpäässä pienenee, jolloin myös ukemin tekeminen on helppoa. Kontrasti parin viikon takaiseen Riikan leiriin on valitettavan iso, josta edelleen kipeä kyynärpääni muistuttaa. Tietysti tuo pieni vamma oli vahinko eikä se itseäni hirveästi haittaa, mutta silti on hienoa nähdä, kuinka harjoitteluturvallisuuteen panostetaan. Kyynärpää on kuitenkin nivel, joka ei hirveästi varoita ennen vaurioitumista.

 

Mukautumisen harjoittelua

Leirillä oli löydettävissä ainakin kolme teemaa, mikä on ehkä oppimisen kannalta liikaakin. Viihtymisen kannalta on kuitenkin mukavaa, kun saa hieman vaihtelua kesken pitkän harjoituksen. Pääteema oli todella mielenkiintoinen ja siinä oli löydettävissä yhteyksiä Brunon Riikan leirin ajatuksiin.

Teimme gyakuhanmi ja aihanmi katatedoria, mutta niin ettei ukelle varsinaisesti ojennettu kättä vaan uke nappasi siitä kesken nagen liikkeen. Eli samoin kuin Riikassa, pyrimme rennompaan ja vähemmän muodolliseen liikkeeseen. Kyseiset harjoitteet kehittävät loistavasti nagen taitoa keskittyä omaan liikkeeseen ilman, että huomio siirtyy uken hyökkäykseen. Tämä on mielestäni keskeistä mukautuvan ja (aikidomielessä) toimivan tekniikan tekemisessä. Toisaalta harjoite kehittää myös uken kykyä hyökätä niin, että pystyy mukautumaan ja lukemaan tilannetta, sillä hyökkäys ei ole kaikilta osin päätetty etukäteen. Itse asiassa tämän tyyppinen harjoittelu onkin usein vaikeampaa ukelle kuin nagelle. Teemoihin kuuluivat myös mm. ushirowaza ja uchikaten nage, mutta ne jäivät itselleni toissijaisiksi.

 

Tupa täynnä

Viime vuonna samaisella leirillä tuntui käyneen pieni osallistujakato, mutta tällä kertaa tatami oli täynnä porukkaa. Treenaajia oli jopa niin paljon, että joutui välillä varomaan törmäyksiä ja jättämään korkeita heittoja välistä. Leiritunnelman kannalta oli kuitenkin mahtavaa, kun harjoittelijoita oli paljon. Erityisen siistiä oli, että porukkaa tuli myös seuroista, joissa pääpaino ei ole Tissierin-linjan aikidossa, kuten Aalto Aikikaista, Akebonosta, Porvoo Aikikaista yms. Suomen aikidon suuri vahvuus on yhteinen liitto ja se että treenaajia kannustetaan käymään myös oman salin ja oman opettajalinjan ulkopuolella tutustumassa muihin opettajiin ja harjoittelijoihin. Tämä ei ole kaikkialla itsestäänselvyys, joten on mukava nähdä, kun tätä mahdollisuutta hyödynnetään Suomessa. Suuret kiitokset kaikille osallistujille ja nähdään taas pian (myös muiden opettajalinjojen) leireillä ja harjoituksissa 😊

 

Tsekkaa videolta myös viikonlopun harjoitteiden ja tekniikoiden kertailua treenien jälkeen.

Comments are closed.