Antti Pekkarinen

Leiritunnelmia 7: Junnuleiri Finn-Aikissa 9.3.2019

Juniorileirien järjestäminen

Lauantaina 9.3. järjestimme Finn-Aikissa Mari Lehtisen kanssa juniorileirin. Juniorileirien määrä on ainakin aikidoliiton leirikalenterin mukaan vähentynyt selvästi ja nykyään Finn-Aiki vaikuttaa olevan ainoa seura, joka vuosittain järjestää useamman leirin junioreille. Toisaalta tiedän, että monet seurat kutsuvat ulkopuolisia vetäjiä vetämään junnutreenejä, joten seuran sisäisiä junnuleirejä ainakin järjestetään enemmän kuin liiton leirikalenteri antaa ymmärtää. Ne eivät kuitenkaan välttämättä palvele eriseuroista olevien junnujen tapaamista. Toivoisinkin näkeväni lisää kaikille avoimia junnuleirejä, vaikka niihin saattaakin olla haastavaa saada muista seuroista vierailijoita. Tällä kertaa olimme kuitenkin onnekkaita ja harjoittelijoita tuli yhteensä neljästä eri seurasta.

Junnuleirin järjestäminen syksyisin ja keväisin on ollut Finn-Aikissa tapana jo yli kymmenen vuotta. Alun perin Mari veti leirit yksin, mutta sittemmin leireillä on ollut aina kaksi ohjaajaa. Juniorileirin ohjaaminen kahdestaan on mielestäni selvästi antoisampaa kuin yksin ohjaaminen. Aikuisten leireille itse osallistuessa pääsee usein näkemään miten muut ohjaavat, mutta junioriohjaukseen on yleensä vaikeampi saada inspiraatiota muilta. Lisäksi toisen ohjatessa pystyy hieman tuulettamaan aivojaan, sillä vaikka junioritreenien ohjaaminen ei ole fyysisesti kovin rankkaa, on se henkisesti ryydyttävää. Samoin myös junnut tuntuvat pysyvän virkeämpinä, kun ohjaaja välillä vaihtuu.

 

Lajiharjoittelua ja leikkejä

Junnuleireillä, kuten junnutreeneissä muutenkin, joutuu aina tasapainoilemaan lajiharjoittelun ja leikkien välillä. Leikit, viestit ja vastaavat tuovat yleensä mahtavan ilmapiirin harjoituksiin ja lapsista näkee selvästi, kuinka he innostuvat ja piristyvät leikissä pitkänkin treenipäivän jälkeen. Toisaalta lajiharjoittelu on se, millä junnuaikido poikkeaa muista lasten liikunta-/leikkitunneista, joten pääpainon tulisi kuitenkin olla siinä. Leikkeihin verrattuna innostusta lajiharjoitteluun ei näe yhtä helposti, mutta yleensä leireille osallistuvat junnut ovat niitä jotka ovat kiinnostuneita nimenomaan aikidosta itsestään.  Tälläkin kertaa sain kuulla tutuilta junnuilta, että leiri oli normaalisti ohjaamiani perustreenejä kivempi nimenomaan aikidotekniikoiden isomman määrän takia.

Tekniikoiden ohjaaminen junnuille on kuitenkin aina hieman ennalta-arvaamatonta. On usein vaikea arvioida mitkä tekniikat osoittautuvat haastavimmiksi. Niin tälläkin kertaa. Tekniikat, jotka Marin kanssa ajattelimme helpoimmiksi, tuottivat yllättäviä hankaluuksia, mutta toisaalta vaikeaksi arvioidut tekniikat menivät taas todella hyvin. Leikit ja jo perinteeksi muodostuneet viestit viimeisen treenin lopussa menivät kuitenkin odotetulla tavalla hyvin ja leirin päätteeksi kaikki osallistujat vaikuttivat tyytyväisiltä.

Olemme vetäneet Marin kanssa jo niin usein junnuleirin yhdessä, että välillä mieleen juolahtaa, että ehkä junnutkin kaipaisivat enemmän vaihtelua. Toisaalta kuitenkin yhteiset leirimme menevät aina hyvin ja meillä sekä junnuilla tuntuu olevan hauskaa. Joten miksi muuttaa toimivaa konseptia. Junnut myös vanhenevat nopeasti, joten kun vedämme parin vuoden kierrolla samoja juttuja, on yleisökin ehtinyt jo suurelta osin vaihtua, kun taas palaamme samoihin sisältöihin muutaman vuoden päästä.

Comments are closed.